Vihreä miesliike

Vihreän mieliikkeen kannanotto 4.10.2012

Vihreän miesliikkeen Koulut ja syrjäytyminen -kannanoton julkistamisen yhteydessä pidettiin Espoon Sellossa syrjäytymisaiheinen paneelikeskustelu. Keskustelijat vasemmale oikealle: Mikko Nummelin (PP), Teemu Hokkanen (Vihr.), Abdi-Rashid Mohamud (Vas.), Pekka Vaara (SDP) ja Kai Lintunen (Kok.).

Poikien ja nuorten miesten syrjäytymisen keskeisimmät syyt kytkeytyvät koulutusjärjestelmään sekä poikien tyttöjä heikompaan keskimääräiseen koulumenestykseen. Hyvä koulutustaso ennustaa voimakkaasti myöhempää hyvinvointia elämässä. Heikko koulutustaso sen sijaan ennustaa kohonnutta työttömyysriskiä, syrjäytymisriskiä, heikompaa terveyttä ja lyhyempää elinikää. Nämä kaikki ovat tilastojen mukaan tyypillisesti miesten ongelmia ja erot koulutuloksissa ovat kasvamaan päin. Poikien syrjäytymisen voidaan katsoa alkavan jo ennen kouluikää. Siihen tulee puuttua entistä hanakammin ja konkreettisemmin jo koulun ensimmäisistä luokista alkaen. Vihreä miesliike on koonnut joukon konkreettisia ehdotuksia poikien ja nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, joissa varhainen puuttuminen jo kouluaikana tukee poikien kasvua ja kehitystä tasapainoisiksi ja hyvinvoiviksi miehiksi.

1. Oppivelvollisuusiän nostaminen. Poikien murrosikä alkaa tyttöjen murrosikää myöhemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että osa pojista menestyy koulussa huonosti murrosiän kuohujen takia ja myös valitsee tulevat koulutusalansa ja -tasonsa vaikeassa elämänvaiheessa. Tutkimusten mukaan oppivelvollisuusiän nosto yhdellä vuodella toisi heikomman motivaation omaaville nuorille todennäköisesti noin 10 % korkeamman palkkatason koko loppuelämän ajaksi verrattuna tilanteeseen, jossa oppivelvollisuusikää ei nostettaisi. Samalla syrjäytymisriski pienenisi olennaisesti. Valtiolle ja kunnille koituisi lisää verotuloja sekä säästöjä syrjäytymisongelman hoitokustannuksissa. Nosto tulee tehdä siten, että mitään työssä oppimisen muotoa ei estetä.

2. Työssä oppimisen edistäminen. Kaikille opiskelu ei sovi, osalle ei edes oppisopimuskoulutus. Oppisopimuskoulutuksen ja muiden työssä oppimisen muotojen kynnystä pitää madaltaa sekä työntekijän että yrityksen näkökulmasta. Pitää myös tarjota kevyempi vaihtoehto, jossa työssä oppija ei suorita tutkintoa vaan ainoastaan osanäytteitä, joita voi käyttää referensseinä työnhaussa tai osasuorituksina myöhemmissä opinnoissa.

3. Miesopettajien lisääminen. Koulujen opettajakunnan ylivoimainen enemmistö on naisia. Tutkimusten mukaan poikien arvosanat olisivat kuitenkin parempia (erityisesti noin 13-vuotiailla), mikäli opettajana olisi mies. Miesopettajien määrän lisäämiseksi tulisi harkita sukupuoleen perustuvien lisäpisteiden käyttöönottoa opettajia ja kasvatustieteen opiskelijoita valittaessa. Lisäpisteitä voitaisiin antaa myös kokemuksesta pojista tai nuorista miehistä muodostuvien ryhmien johtamisesta.

4. Poikien kulttuurin huomioiminen kouluissa. Poikien kulttuuriin liittyy useimmissa maissa sosiaalisen statuksen hakeminen rohkeuden, riskinoton, kamppailemisen, kilpailemisen, korostetun fyysisyyden sekä jonkinasteisen auktoriteetteja vastaan kapinoimisen avulla. Poikien kulttuuria on mahdollista pyrkiä hyödyntämään oppimistulosten parantamiseksi. Tämä voisi tapahtua lisäämällä sellaista kilpailullista toimintaa, joka erottuu ahkerasta puurtamisesta. Ratkaisuna voisivat olla vaikkapa väittelyt opetusmenetelmänä – osin jopa siten, että pojille annettaisiin mahdollisuus väitellä opettajaa tms. auktoriteetteja vastaan. Toisena ratkaisuna voisi olla koulutusmateriaalien kehittäminen poikia kiinnostavampaan suuntaan. Esimerkkinä kiinnostuksen vaikutuksesta oppimiseen on se, että tietokonepelit ovat tarjonneet pojille niin kiinnostavan oppimisympäristön, että poikien englanninkielentaito on viime vuosina noussut tyttöjen kanssa samalle tasolle.

5. Tasa-arvon seurantamittareiden kehittäminen ja soveltaminen. Sukupuolten välillä ei keskimäärin ole olennaisia lahjakkuus- tai oppimiskykyeroja, mutta keskimääräisissä kouluarvosanoissa on silti huomattavia eroja. Selittämättömiin arvosanaeroihin saattaa liittyä välillistä sukupuolisyrjintää. Tämän vuoksi olisi tärkeää tilastoida kouluarvosanoja siten, että voitaisiin seurata kuinka paljon tyttöjen ja poikien (objektiivisesti mitatut) PISA-koetulokset poikkeavat opettajan antamista (subjektiivisista) kouluarvosanoista. Sukupuolisyrjinnän torjumistavoite, sukupuolten välisten oppimistuloserojen kaventamistavoite sekä tasa-arvon seurantamittarit tulisi kirjata myös koulujen tasa-arvosuunnitelmiin.

6. Oppimateriaalien tasa-arvo. Kouluissa esitettävien oppimateriaalien tulee kohdella miehiä ja naisia tasa-arvoisesti ja tasapuolisesti siten, että kummankaan sukupuolen roolia, arvoa tai ongelmia ei liioitella taikka vähätellä. Tasa-arvo- ja väkivallattomuuskasvatuksen oppimateriaaleissa ei saisi stereotypisoida poikia väkivallan tekijöiksi ja tyttöjä väkivallan uhreiksi, koska seurusteluväkivallastakin suurin osa kohdistuu poikiin. Muutoin poikiin kohdistuva (tilastojen mukaan varsin yleinen) seurusteluväkivalta marginalisoidaan ja piilotetaan näkyvistä. On myös tärkeää antaa pojille ohjeita, miten heidän tulee menetellä jos he joutuvat seurusteluväkivallan kohteeksi.

7. Valtionosuuksia tulee suunnata kunnille koulupudokkaitten lukumäärän mukaan. Rahat tulee korvamerkitä syrjäytymisvaaran ehkäisemiseen. Kunnille tulee muutenkin taata voimavarat auttaa akuutin syrjäytymisvaaran uhkaamia nuoria. Valtaosa tästä joukosta on nuoria miehiä.

8. Korkeakoulujen pääsykokeiden uudistaminen. Naisten määrä korkeakouluopiskelijoista on kasvanut jo kymmeniä vuosia. Myös pääsykokeilla on oma osansa miesten vähäiseen määrään korkeakouluissa. Pääosin ulkoa oppimiseen perustuvat pääsykokeet tuottavat ylimääräisiä välivuosia pyrkimisaikana, soveltuvat paremmin naisille eivätkä ennusta kovin hyvin tulevaa koulumenestystä. Korkeakoulujen pääsykokeita tulisikin kehittää mittaamaan enemmän älykkyyttä ja vähemmän preppausvuosia, koska älykkyys ennustaa kohtalaisesti opintomenestystä.

LEHDISTÖTIEDOTE

JULKAISUVAPAA HETI

Kansalaisjärjestöt: ympärileikkaukset kiellettävä

Kansalaisjärjestöt vaativat lapsille ei-lääketieteellisin perustein tehtävien ympärileikkausten kieltämistä erillisellä lailla. Pojalle tehtävä ympärileikkaus on pahoinpitelyn tuntomerkit täyttävä teko, jossa pojalta poistetaan siittimen tuntoherkimmät alueet ja lisäksi vaurioitetaan sukupuolielimen toimintamekanismia.

Vastasyntyneiden on todettu kokevan ympärileikkauksen aikana suurta kipua, kauhua ja turvattomuutta sekä saavan post-traumaattisia häiriöitä. Tanskassa tehdyssä väestötason tutkimuksessa on todettu ympärileikkauksen voivan aiheuttaa seksuaalisia ongelmia sekä ympärileikatulle että hänen kumppanilleen.

Ympärileikkauksella loukataan lapselle kuuluvaa suojaa fyysiseltä väkivallalta sekä riistetään häneltä oikeus päättää hänen kehoonsa kohdistuvasta peruuttamattomasta toimenpiteestä, joka uskonnollisin perustein tehtynä loukkaa lapsen uskonnonvapautta ja myös hänen päätösvaltaansa aikuisena. Jos ympärileikattu henkilö päättää aikuisena luopua uskonnostaan tai vaihtaa sitä, ei hän voi peruuttaa tehtyä leikkausta.

Vihreä miesliike ry., Profeministimiehet ry., Sexpo-säätiö, Vasemmistoliiton miespoliittinen työryhmä, Suomen Humanistiliitto sekä Miesten tasa-arvo ry. ovat hyväksyneet tämän kannanoton ei-lääketieteellisin perustein tehtävien lasten ympärileikkausten kieltämiseksi. Aiemmin mm. Lääkäriliitto, Lastensuojelun keskusliitto ja Profeministit ry. ovat tuominneet lasten ympärileikkaukset. Taloustutkimuksen kyselyn mukaan 80 % suomalaisista vastustaa niitä.

Tieteiden talolla on 5.3. klo 19 järjestöjen paneelikeskustelu ympärileikkauksesta Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan pj:n Jukka Relanderin johdolla. Mukana on allekirjoittajajärjestöjen edustajista Jukka Jonninen, Bert Bjarland, Kari Uotila, projektikoordinaattori Eeva Matsuuke Sexposta sekä Helsingin juutalaisen seurakunnan Gideon Bolotowsky.

Lisätietoja:

Bert Bjarland, varapuheenjohtaja, Profeministimiehet ry, puh. 040-5477227, bert.bjarland@gmail.com

Pekka Elo, puheenjohtaja, Suomen Humanistiliitto

Juuso Erno, puheenjohtaja, Miesten tasa-arvo ry., puh. 040-7549765, miestentasaarvo@gmail.com

Jukka Jonninen, puheenjohtaja, Vihreä Miesliike ry., puh. 050-3028165, jukka.jonninen@gmail.com

Tommi Paalanen, hallituksen puheenjohtaja, Sexpo-säätiö, puh. 050-4692937, tommi.paalanen@helsinki.fi

Kari Uotila, puheenjohtaja, Vasemmistoliiton miespoliittinen työryhmä, puh. 050-5123031, kari.uotila@eduskunta.fi

LIITE: TAUSTATIETOJA

Ympärileikkauksilla on sekä välittömiä riskejä ja haittoja että myöhemmällä iällä havaittavia haittoja. Vastasyntyneen lapsen kipuradat ovat täysin toimivat ja vastasyntyneiden on todettu kokevan ympärileikkauksen aikana suurta kipua, kauhua ja turvattomuutta sekä saavan post-traumaattisia häiriöitä. Leikkauksen tavallisimpia komplikaatioita ovat verenvuoto ja tulehdukset, jotka pienen lapsen kohdalla voivat johtaa jopa peniksen poistamiseen tai kuolemaan.

Ympärileikkaukseen joutunut poika menettää osan kehonsa herkimmästä kudoksesta. Esinahassa on yhtä tiheälti tuntohermoja kuin esimerkiksi huulissa tai sormenpäissä. Esinahan tehtävänä on suojata herkkää terskaa hankaumilta ja kylmältä sekä toimia liukumekanismina seksissä. Tavallisimpia leikkauksen haittoja ovat esinahan menettämisen lisäksi peniksen arpeutuminen ja tuntoherkkyyden menetys. Tuoreen tanskalaistutkimuksen mukaan (2011) leikatuilla esiintyy myös keskimääräistä enemmän toistuvia orgasmivaikeuksia ja myös heidän kumppaninsa kärsivät tavallista useammin kivuista ja haluttomuudesta.

Kaikki lapsille tehtävät ympärileikkaukset tai muut sukupuolielinten silpomiset loukkaavat lapsen perusoikeuksia. Ne täyttävät Suomen lain mukaan törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit ja rikkovat perustuslaillista oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen. Suomen vahvistama Lapsen oikeuksien sopimus (1991) turvaa lasten vaarantumattoman kehityksen sekä suojaa lapsia väkivallalta ja seksuaaliselta kaltoinkohtelulta. Vastikään vahvistettu sopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä kieltää suorasanaisesti alaikäisille tehtävät operaatiot, ellei niistä ole välitöntä hyötyä lapselle. Myös perhesuunnittelu- ja seksuaaliterveysjärjestöjen laatimat kansainväliset seksuaalioikeudet suojaavat lapsen sukupuolielinten koskemattomuutta.

Pohjoismaissa vain pari prosenttia lapsista ympärileikataan ja vuonna 2010 ympärileikkausten määrä oli Yhdysvalloissakin romahtanut kolmannekseen ikäluokasta. Suomessa muun muassa Lääkäriliitto ja Lastensuojelun keskusliitto vastustavat uskonnollisin perustein suoritettavia ympärileikkauksia. Kansalaisista 80 % vastustaa ja 8 % kannattaa ympärileikkausten sallimista Taloustutkimuksen kyselyn mukaan (2008).

Lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta, joka saisi olla täydellisesti vanhempiensa mielivallan armoilla, vaan yksilö, jota laki suojaa pahoinpitelyltä. Lapsen fyysinen turvallisuus ja oikeus päättää aikuisena itseensä kohdistuvista uskonnollisista amputaatioista tai niiden tekemättä jättämisestä ovat ensisijaisia vanhempien lapsenmääräämisoikeuteen nähden.

JURIDINEN TILANNE

Joulukuussa 2011 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi kaksi poikaa ympärileikanneen miehen pahoinpitelystä ja poikien vanhemmat pahoinpitelyyn yllyttämisestä.

Käräjäoikeus totesi, että KKO:n vuoden 2008 ennakkopäätös ei tarkoittanut ympärileikkauksen sallimista ja että sen jälkeen on saatettu 1.3.2010 voimaan Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä. Sopimuksen mukaan terveyteen kohdistuvia toimenpiteitä voi suorittaa suostumuksen antoon kykenemättömälle vain, jos niistä on tälle välitöntä hyötyä. Tähän viitaten käräjäoikeus huomautti, että ympärileikkauksesta ihmisen on voitava päättää itse.

Ruotsissa sairaalaympärileikkaukset laillistettiin vuonna 2001. Näin pojilta riistettiin suoja pahoinpitelyltä, jotta tällä saataisiin ostettua suoja vaarallisimmissa oloissa tehdyiltä ympärileikkauksilta. Molemmat kuitenkin menetettiin: yhä suurin osa Ruotsin ympärileikkauksista tehdään laittomasti.

Ympärileikkauksen kriminalisoiminen paitsi selkiyttäisi juridisen tilanteen myös helpottaisi niiden vanhempien asemaa, jotka haluaisivat suojella lapsensa pahoinpitelyltä ja amputaatiolta mutta joiden tilannetta vaikeuttaa ympärileikkauksen epäselvä juridinen status ja perinteen ja yhteisön paine ympärileikkaukseen. Lapsille tehdyt ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset muuttuisivat toivottavasti säännöstä katoavaksi poikkeukseksi. Tämä vähentäisi myös jo nyt laittoman tyttöjen sukupuolielinten silpomisen yleisyyttä.

LINKKEJÄ

* Kannanotto sukupuolielinten koskemattomuuden puolesta, Lääkärit ympärileikkausta vastaan:

* Lausunto ulkoasiainministeriölle kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen Suomen kolmannen määräaikaisraportin laatimiseen, Lastensuojelun keskusliitto, 12.12.2008:

* Kannanotto lasten ympärileikkauksesta, PROFEMINISTIMIEHET VASTUSTAA LAPSEN RITUAALISTA SILPOMISTA, 10.8.2008

* YLEISSOPIMUS IHMISOIKEUKSIEN JA IHMISARVON SUOJAAMISEKSI BIOLOGIAN

JA LÄÄKETIETEEN ALALLA [astunut voimaan Suomessa 1.3.2010]:

* Suomalaiset vastustavat poikien ympärileikkauksia, Yle.fi 13.10.2008:

* “Muslimipoikien ympärileikkaajalle sakot, vanhempia ei rangaistu”, Helsingin Sanomat Digilehti, HS Kotimaa, 30.12.2011 22.14

* Omskärelse av pojkar – Rapport av ett regeringsuppdrag (S2005/7490/SK) (mm. sivu 7)

* Ympärileikkaus (Wikipedia)

* “Male circumcision and sexual function in men and women: a survey-based, cross-sectional study in Denmark”, International Journal of Epidemiology 2011; 1–15

* ”Swedish docs in circumcision protest”, The Local, 19.2.2012

* “Circumcised men are three times as likely to experience a frequent inability to reach an orgasm”

Tapahtuma Facebookissa

Ympärileikkauskeskustelu käy Suomessa kuumana. Tunnetulle lääkärille ja isälle vaaditaan ehdollista tuomiota törkeästä pahoinpitelystä neljän kuukauden ikäiselle poikavauvalle kotona tehdystä ympärileikkauksesta. Syyttäjä argumentoi, että lääketieteellisesti tarpeeton ympärileikkaus on ruumiinvamman aiheuttamista lapselle. Toisaalta korkein oikeus on linjannut, että ympärileikkaus uskonnollisista ja kulttuurisista syistä on sallittua, mikäli se tehdään asiallisesti.

Miten ympärileikkaukseen pitäisi suhtautua? Onko se puolustuskyvyttömän lapsen pahoinpitely, joka jättää pysyvän ruumiinvamman? Vai lääketieteellisesti ja fyysisesti harmiton operaatio, jolla on vankat ja vakiintuneet uskonnolliset ja kulttuuriset juuret suuressa osassa maailmaa? Onko suhtautuminen poikien ja tyttöjen ympärileikkaukseen ristiriitainen? Pitäisikö ympärileikkaus kieltää kokonaan, säätää se vain kulttuurisista ja uskonnollisista syistä sallituksi vai sallia mahdollisuus lapsen ympärileikkaukseen kaikille vanhemmille ilman sen kummempaa perustelua? Loukataanko lasten oikeuksia mikäli ympärileikkaus kielletään vai olisiko kielto hyökkäys vanhempien oikeuksia ja uskonnonvapautta vastaan?

Tule osallistumaan Vihreän miesliikkeen järjestämään ympärileikkaus-paneelikeskusteluun Tieteiden talolle (Kirkkokatu 6, Helsinki) maanantaina 5.3. klo 19-20. Paneelin puheenjohtajana toimii Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja Jukka Relander. Keskustelun alustaa Sexpon projektikoordinaattori Eeva Matsuuke. Panelisteina ovat Matsuuken lisäksi:

• Bert Bjarland, Profeministimiehet
• Gideon Bolotowsky, Helsingin juutalainen seurakunta
• Jukka Jonninen, Vihreän miesliikkeen puheenjohtaja
• Kari Uotila, kansanedustaja, Vasemmistoliiton miespoliittinen työryhmä

Tervetuloa!

Vimili jalkautui tekemään vaalityötä Pekka Haavistolle. Tässä kuvia ja tunnelmia kentältä.

HELSINKI

Vihreän miesliikkeen puheenjohtaja Jukka Jonninen jakoi esitteitä Helsingin Kurvissa: ”Helsingin Kurvissa todella hyvä tunnelma – säästä huolimatta. Flyerit menivät hyvin kaupaksi ja kun eivät menneet, oli syynä usein ‘äänestin jo Pekkaa’:). Muutama negatiivinen kommentti tuli homoudesta kahdelta vanhukselta, mutta tämä peittyi täysin kaikkiin kehuihin ja hymyihin. Yksi nuori mies kysyi, miksi tulee äänestää Haavistoa eikä Niinistöä. Toisen kierroksen kenraaliharjoitus-monologini ei ehkä mennyt ihan nappiin, mutta silti mies sanoi äänestävänsä Haavistoa. Juuri ennen näppien jäätymistä ohi asteli vanhahko mies, joka sanoi olevansa ‘Arhinmäen miehiä’. Muutamaa minuuttia myöhemmin kaveri käveli takaisin, ja otti flyerin: ‘Toista kierrosta varten’. Hyvältä näyttää!”

OULU

Timo Heikkinen päivysti Oulun kävelykadun (eli paikallisittain Rotuaarin) vaalikopilla yhdessä muiden Oulun vaalipiirin vihreiden kanssa: ”Vilskettä ja keskustelua riitti! Monissa kommenteissa tuli esiin, miten Pekka on onnistunut vakuuttamaan äänestäjiä puoluekannasta riippumatta. Toiselle kierrokselle mennään!” Kuvassa Timon kanssa Marja Lähde.

KAUNIAINEN

Varapuheenjohtaja Pasi Malmi kampanjoi Kauniaisissa.

ESPOO

Kalle Mikkola jakoi esitteitä Espoossa.

PORI

Suomen seuraavan presidentin nimi oli kuuden vuoden ajan kaikille politiikkaa seuraaville lähes itsestäänselvyys. Sauli Niinistö oli vetänyt kovan loppukirin vuoden 2006 presidentinvaalien toisella kierroksella saaden varsinaisena vaalipäivänä enemmän ääniä kuin voittamattomaksi tituleerattu Tarja Halonen. Niinistö paistatteli vuosikausia kannatusprosenteissa, joista monet diktaattoritkin olisivat ylpeitä. Ajateltiin, ettei Niinistön tarvinnut kuin tulla paikalle ja ottaa omansa muiden puolueiden ehdokkaitten lähinnä täyttäessä velvollisuutensa osallistuen tavan vuoksi karkeloihin.

Kulunut kuukausi on muuttanut asetelman dramaattisella tavalla. Vääjäämättömyyden ilmapiiri kadonnut ja olemme todistamassa Haavisto-hetkeä. Tämä hetki ei ole tapahtunut yllättäen tai varkain, vaan se on ensimmäisenä presidenttikisaan ilmoittautuneen Haaviston erinomaisesti onnistuneen kampanjan hedelmä. Eikä se ole samanlainen väsynyt kollektiivinen transsi kuin nyt väistynyt vääjäämättömyys, vaan satojentuhansien suomalaisten hyvin henkilökohtainen tunne. Yhä useampi suomalainen ympäri maan on kokenut oman Haavisto-hetkensä – ja jokaisella tämä kokemus on ollut omanlaisensa.
Haavisto-hetkellä tarkoitan sitä tilannetta, jossa äänestäjä on sisäistänyt Pekka Haaviston ehdokasjoukon ykkösenä ja alkanut uskoa Pekan mahdollisuuksiin yltää presidentiksi. Yksillä tämä hetki on ollut voimakas ja kenties oman äänestyshistorian valossa hyvin epätodennäköinen tapahtuma. Toisilla hetki on ollut arkisempi toteamus ja ammentanut myös muiden ehdokkaitten heikkoudesta. Kolmansilla – kuten allekirjoittaneella – Haavisto-hetkenä jo aiemmin tehty äänestyspäätös on kasvanut uskoksi historialliseen poliittiseen muutokseen.

Uskoisin, että Haavisto-hetket kumpuavat ennen kaikkea kolmesta Pekka Haaviston vahvuudesta: ulkopoliittisesta asiantuntemuksesta, inhimillisyydestä ja maltillisuudesta. Tehtävät YK:n ja EU:n edustajana maailman kriisipesäkkeissä ovat antaneet Haavistolle presidentin tehtävissä tärkeätä kokemusta erilaisten ja eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa toimimisesta. Pekka ei välttämättä ole kätellyt maailman suuria johtajia. Mutta hän on löytänyt yhteisen kielen ja pystynyt neuvottelemaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden maailmankuva ja elämänfilosofia ovat meille hyvin vieraita. Juuri neuvottelutaito, empatia ja kyky kohdata luontevasti erilaisia ihmisiä ovat ratkaisevia taitoja presidentin työssä. Haaviston ollessa presidentti hän voisi käyttää taitojaan rauhanvälittämiseen ja kriisien ehkäisemiseen, palvella Suomen ohella myös laajempaa globaalia yhteisöä.

Oma Haavisto-hetkeni tapahtui vaalitentin yhteydessä. Pekka Haavistolta kysyttiin missä hänen näkemyksensä mukaan on tällä hetkellä pahin suuren kansainvälisen konfliktin vaara. Haavisto nosti yhtenä konfliktina esille Meksikon huumesodan, jossa silmitön väkivalta on muutaman viime vuoden aikana koitunut yli 50 000 ihmisen kohtaloksi. Tämän Suomessa hyvin vähän tunnetun tragedian nostaminen esille on osoitus kyvystä nähdä laajempia kokonaisuuksia. Se kertoo myös uskalluksesta tuoda keskusteluun uusia, tärkeitä ja vaikeitakin asioita, joista emme saa vaieta ja joita meidän ei tule unohtaa vaikkei ne meitä suoraan kosketakaan.

Mitä enemmän ihmiset ovat Haaviston esiintymistä seuranneet, sitä enemmän he ovat vaikuttuneet Pekan humaanista lähestymistavasta asioihin ja ihmisiin. Viimeisen vuoden aikana suomalainen poliittinen ilmapiiri on jännittynyt. Leimakirveet ovat lentäneet ja mielipiteet revenneet yhä kauemmas toisistaan. Ihmisiä on demonisoitu, olkiukkoja rakennettu ja pahoinpidelty. Haavisto on kyennyt nousemaan ajan hengen yläpuolelle ja kohtaamaan ihmiset omina itsenään ja näkemään kaikissa ihmisissä hyvää, myös sellaisissa joiden kanssa poliittiset näkemykset voivat olla hyvinkin kaukana. Hän on myös osoittanut kykenevänsä nauramaan myös itselleen. Itseironia, positiivisuus ja omien heikkouksien nostaminen vahvuuksiksi kertovat ihmisestä, joka uskaltaa ja osaa olla luontevasti oma itsensä ja antaa tämän mahdollisuuden myös muille. Ihmiset pystyvät aistimaan aitouden.

Ehkä suurin Haavisto-hetkien katalyytti on kuitenkin ollut rauhallinen maltillisuus. Meillä jokaisella on mielipiteitä, jotka eroavat Pekka Haaviston mielipiteistä. Mutta toisaalta hänen mielipiteensä ovat hyvin perusteltuja ja voimme kunnioittaa niitä vaikka olisimmekin hieman eri mieltä. Haavisto eroaa muista ehdokkaista siinä, ettei hänellä ole minkään eturyhmien asianajajan taakkaa. Hän ei myöskään etsimällä etsi riitoja ja haasta vain haastamisen vuoksi poliittisten irtopisteiden toivossa. Nämä ovat hyvän johtajan ominaisuuksia, presidentillisiä hyveitä.

Uskon, että sadattuhannet Haavisto-hetken kokeneet äänestävät Pekka Haaviston sunnuntaina toiselle kierrokselle. Seuraavaksi hetki tarttuu miljooniin ja kantaa kuukauden päähän toisen kierroksen huipentumaan saakka. Tällöin saamme asiantuntevan ja humaanin presidentin. Meille kaikille.

Jukka Jonninen
Vihreän miesliikkeen pj.

TIEDOTE

Jukka Jonnisesta Vihreän miesliikkeen uusi puheenjohtaja

Vuonna 2009 perustettu Vihreä miesliike ry valitsi 10.12. Miessakit ry:n tiloissa pidetyssä syyskokouksessaan Jukka Jonnisen puheenjohtajakseen kaudelle 2012-2013. Jonninen on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa asiantuntijana.

Valintansa jälkeen pitämässään puheessa Jonninen otti esille Vihreän miesliikkeen roolin vihreisiin miehiin kohdistuvien stereotypioiden purkajana: ”Itse olen ydinvoiman kannattajana esimerkki siitä, että meihin mahtuu monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä”. Puheessaan Jonninen toi esille ajatuksiaan tasa-arvosta: ”Tasa-arvon tulee toteutua nimenomaan yksilöiden välillä: yksilöitä syrjitään, ei naisia tai miehiä. Sukupuolten stereotypioita tuleekin purkaa siten, että yksilöille tulee mahdolliseksi olla omia itsejään sukupuolestaan riippumatta. Tasa-arvossa ei pidä lähteä oletuksesta, että jotkut ryhmät – kuten miehet tai naiset – olisivat samanlaisia, vaan siitä, että jokaista yksilöä on kohdeltava yhdenmukaisesti lain edessä.”

Vihreän miesliikkeen muiksi hallituksen jäseniksi valittiin Kalle Mikkola, Teemu Hokkanen, Timo Heikkinen, Jarkko Pietikäinen, Pasi Malmi ja Hanna-Kaisa Lähde.

Jukka Jonnisen puhe Vihreän miesliikkeen syyskokouksessa:

Arvoisa syyskokousväki,

Kiitokset luottamuksesta. Vihreä miesliike on tienjakajalla. Olemme Suomen ensimmäinen eduskuntapuolueen miesjärjestö ja vahvasti mukana miesasian edistämisessä myös Miesjärjestöjen keskusliitossa. Samalla meillä on oma vastuumme miesten osallistamisesta Vihreiden toimintaan. Alkavan hallituskauden ensimmäinen suuri haaste – ja tilaisuus – on miettiä suuntaamme ja tarkoitustamme. On esitetty puheenvuoroja mahdollisuudesta kehittää kumpaakin sukupuolta yhdistävää tasa-arvojärjestöä Vihreisiin. Toisaalta on ollut myös haluja viedä Vimiliä yleispoliittisempaan suuntaan. Nyt on syytä ottaa aikalisä ja pohtia rooliamme jäsenistöä osallistavalla tavalla.

Oma kantani on, että Vimilin tulee nostaa profiiliaan miesten kanavana vaikuttaa Vihreissä. Samalla meidän on tehtävä töitä vihreitä miehiä koskevien vanhanaikaisten ja vahingollisten stereotypioiden purkamisessa. Itse olen ydinvoiman kannattajana esimerkki siitä, että meihin mahtuu monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Meidän pitää vahvistaa viestiä siitä, että vihreyttä on monenlaista eikä kenenkään pidä allekirjoittaa ”koko kaanonia” ollakseen vihreä. Riittää, että asettaa ympäristöasiat, tasa-arvon ja moniarvoisuuden poliittisen ajattelunsa ja arvojensa keskiöön: keinoista voidaan – ja niistä pitää – keskustella rohkeasti ja avoimesti parhaan argumentin periaatteen hengessä.

Ajattelussani tasa-arvon tulee toteutua nimenomaan yksilöiden välillä: yksilöitä syrjitään, ei naisia tai miehiä. Sukupuolten stereotypioita tuleekin purkaa siten, että yksilöille tulee mahdolliseksi olla omia itsejään sukupuolesta riippumatta. Tästä huolimatta ei mielestäni tule kiistää sitä, etteikö miehissä ja naisissa olisi keskimäärin suuria eroja. Jos näitä eroja ei olisi, maailma olisi paljon tylsempi paikka. Tästä syystä ei myöskään ole automaattisesti väärin, jos naiset ryhmänä saavat keskimäärin vähemmän palkkaa kuin miehet tai että miehille keskimäärin määrätään huoltajuus naisia harvemmin tai miesten elinikä on keskimäärin naisia lyhyempi. Pikemminkin olisin erittäin huolestunut, mikäli nämä tilastot olisivat täysin 50-50. Tasa-arvossa ei siis pidä lähteä oletuksesta, että jotkut ryhmät – kuten miehet tai naiset – olisivat samanlaisia, vaan siitä, että jokaista yksilöä on kohdeltava yhdenmukaisesti lain edessä.

Tässä tavoitteessa riittää työsarkaa, mutta uskon, että meille valitaan hallitus, jolla on kykyä ja taitoa ujuttaa maailmaa tasa-arvoisempaan suuntaan yhdessä jäsenistömme kanssa.

Kiitos!

Ole hyvä ja tutustu Vihreän miesliikkeen armeijamalliin oheisista linkeistä. Arvostamme kommentteja joko tällä sivulla tai ”Vihreän miesliikkeen armeijamalli” -facebook-ryhmässä. Ajatuksena on, että mallia päivitetään sitä mukaa, kun siihen liittyvää uutta tietoa tulee ilmi.

Vihreän miesliikkeen armeijamalli

Armeijamalli lyhyesti selitettynä.

Armeijamallin PowerPoint -esitys

Eduskunnan Kansalaisinfossa 7.4. pidetty esitys armeijamallista.

Armeijamallin laskelmat (excel 97-2003 -muodossa)

Armeijamalliin liittyvät laskelmat. Tiedosto on pyritty rakentamaan siten, että jokainen pystyy itse kokeilemaan, miten minkäkin speksin muuttaminen vaikuttaa kokonaisuuteen. Numerot-välilehden vihreällä taustalla olevat solut ovat sellaisia, joita voi muuttaa ja joiden muuttaminen vaikuttaa automaattisesti muihin soluihin.

Armeijamallin tuoma talouskasvu ja verotuotot

Selvitys siitä, miten HTV-säästöt on laskettu ja hieman muutakin asiaan liittyvää pohdintaa talouden näkökulmasta.

Vihreä miesliike järjestää Eduskunnan Kansalaisinfossa torstaina  7.4. klo 14 – 15.30 tilaisuuden, jossa armeijamallia avataan tarkemmin konkreettisten lukujen avulla. Tervetuloa!

Maanpuolustus kokonaan uusiksi?

Tilaisuudessa Vihreä miesliike esittää tarkat laskelmat yksityiskohtaisesta mallista Suomen maanpuolustuksen järjestämiseksi. Malli perustuu Vihreän miesliikkeen joulukuussa julkaisemaan armeijakannanottoon (http://www.vihreamiesliike.fi/?p=14).

Mallin esittelevät Vimilin pj. Jukka Relander sekä Vimilin armeijatyöryhmän vetäjä Jukka Jonninen. Kommenttipuheenvuoron esittävät kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Johanna Sumuvuori sekä erikoistutkija Joonas Sipilä Maanpuolustuskorkeakoulusta. Kommenttipuheenvuorojen jälkeen käydään paneelikeskustelu aiheesta. Tapahtuman puheenjohtajana toimii Aki Hyödynmaa.

Vihreän miesliikkeen armeijamallin perusajatuksena on siirtyminen vapaaehtoiseen ja sukupuolineutraaliin armeijaan siten, että laatu ja puolustustaso paranevat nykyistä pienemmin kustannuksin.

Tilaisuuden yhteydessä Vimili julkaisee tarkat tiedot mallistaan, siihen liittyvät laskelmat sekä oletukset, joihin laskelmat perustuvat.
Tervetuloa paraatimarssia paikalle kuulemaan onko malli Relander parempi kuin Cajander!

Tapahtuman facebook-sivut

Suuri asevelvollisista koottu armeija takasi Suomelle kylmän sodan aikana niin uskottavan puolustuksen kuin kaltaisemme pienen maan oli mahdollista järjestää. Järjestelmä, jossa lähes jokainen mies suoritti varusmiespalveluksen, takasi Suomelle laajan reservin, mobilisoi myös ikäluokan lahjakkaimmat armeijan käyttöön ja omalta osaltaan nosti maanpuolustustahtoa. Se soveltui verrattain hyvin torjumaan silloista uhkakuvaa laajan itärajan yli rynnistävistä panssarikolonnista.

Maailma on kuitenkin muuttunut viimeisten 70 ja erityisesti 20 vuoden aikana tavalla, joka kyseenalaistaa nykyisen käytäntömme järjestää sotilaallinen puolustuksemme. Sotilaalliset uhkakuvat ovat muuttuneet laajoista rintamahyökkäyksistä korkean teknologian sotakoneilla tehtäviin täsmäiskuihin. Lähes kaikki Euroopan maat ovat pienentäneet reservejään huomattavasti ja luopuneet yleisestä asevelvollisuudesta.

Tasa-arvo on vähitellen tullut tavoitteeksi lähes jokaisella yhteiskuntamme osa-alueella paljastaen vain miehiä koskevan asevelvollisuuden sukupuolen perusteella syrjiväksi. On alettu myös kiinnittää enemmän huomiota asevelvollisuusarmeijan eettisyyteen: osa miehistä tulee armeijaan mielellään, osa – valitettavasti – vankilan uhalla pakotettuina. Myös armeijan kustannustehokkuus on kyseenalaistettu yhä kärjekkäämmin, kun tutkimukset ovat osoittaneet armeijan miljardiluokan piilevät kustannukset mm. työuran lyhenemisen johdosta. Pakkotyö ei myöskään kannusta armeijaa eriyttämään koulutusaikoja ja tehtäviä tehokkaasti tarpeiden mukaan eikä ihmisiä tekemään parastaan ja hakeutumaan sinne, missä heistä olisi maanpuolustukselle eniten hyötyä. Nykyjärjestelmä ei saa miesten saati naisten kyvyistä, osaamisesta ja motivaatiosta parasta mahdollista hyötyä irti.

Vihreä miesliike vaatii Suomen armeijan uudistamista tasa-arvoisemmaksi, laadukkaammaksi, kustannustehokkaammaksi ja uusiin uhkakuviin mitoitetuksi. Sukupuoli ei saa enää olla peruste armeijaan pakottamiselle, vaan jokaista nuorta suomalaista on kohdeltava hänen kykyjensä ja ominaisuuksiensa mukaan. On taattava, että Suomen armeija kouluttaa vain motivoituneita ja sotilaaksi soveltuvia, ei vastentahtoisia nuoria, jotka rapauttavat armeijan taistelukykyä ja joiden itsetuntoa ja hyvinvointia vastentahtoinen asepalveluksen suorittaminen ja mahdollinen palveluksen keskeyttäminen voi kolhia pahasti.

Vihreän miesliikkeen mielestä ketään ei saa vastoin tahtoaan pakottaa armeijaan, vaan sinne tulee kelpuuttaa vain motivoituneita nuoria, joille tulee antaa vastuullisesta tehtävästään myös asianmukainen korvaus. Nykyinen 350 000 sotilaan reservi on nykyoloissa tarpeettoman suuri ja tehoton. Maamme kykenee järjestämään uskottavan puolustuksen noin 100 000 – 150 000 sotilaalla, mikäli nämä ovat motivoituneita, nykyistä paremmin koulutettuja ja modernisti varusteltuja.

Asevelvollisuusarmeija ja palkka-armeija eivät ole toisiaan poissulkevia. Niiden parhaat ominaisuudet on mahdollista yhdistää siten, että lopputulos palvelee erinomaisesti Suomen tarpeita sekä armeijan perinteitä. Vihreä miesliike ehdottaa mallia, missä yhdistyy asevelvollisuusarmeijan kyky tuoda armeijaan motivoitunut ikäluokkien parhaimmisto ja ammattiarmeijalle ominainen valinnanvapaus, tehokkuus ja ammattimaisuus. Vihreän miesliikkeen mallissa sotilaat menevät armeijaan vapaaehtoisina ja ylläpitävät sotilastaitojaan säännöllisesti siviilitöidensä ohella niin kauan kuin kuuluvat reserviin. Tämä tarkoittaa samalla siviilipalveluksen ja totaalikieltäytyjien vankeusrangaistusten lakkauttamista.

Vihreä miesliike ehdottaa muutoksia sotilaiden valitsemisprosessiin ja palvelussuhteen laatuun. Kustakin ikäluokasta koulutettaisiin noin 7000 varusmiestä (noin 12 % ikäluokasta), jotka valittaisiin halukkaiden joukosta soveltuvuuden perusteella. Valitut tekisivät sopimuksen, jonka nojalla he sitoutuisivat reserviin noin 20 vuoden ajaksi. Valituille maksettaisiin kilpailukykyistä palkkaa koulutuksensa ja kertausharjoitusten ajalta sekä ylimääräistä sotilaseläkettä. Näin tehtäviin saataisiin riittävästi tarpeeksi päteviä miehiä ja naisia. Ammattisotilaiden määrä ei kasvaisi. Maavoimien reservi jakautuisi siten, että noin 2/3 koostuisi jatkuvasti koulutettavista, hyvin varustelluista operatiivisista joukoista ja 1/3 alueellisista joukoista. Operatiivisiin joukkoihin koulutetut kävisivät kertausharjoituksissa vuosittain ylläpitämässä sotilastaitojaan, alueellisiin joukkoihin koulutetut hieman harvemmin mutta kuitenkin nykyistä useammin.

Vihreä miesliike uskoo, että sen ehdottama uudistus parantaisi merkittävästi paitsi Suomen armeijan laatua ja toimintavalmiutta, myös koko yhteiskuntamme tasapainoa. Armeija koostuisi ammattitaitoisista vapaaehtoisista. Sotilaat olisivat nykyistä paremmin varustettuja ja sotilasura houkuttaisi laadukasta kansalaisainesta sekä miehistä että naisista. Armeijaan ei enää olisi pakollista mennä, mikä tekisi instituutiosta nykyistä eettisemmän ja sivistysvaltioon paremmin soveltuvan. Mallilla olisi myös merkittävä myönteinen vaikutus miesten työuran pidentymiseen, mikä osaltaan vähentäisi paineita eläkeiän nostamiseen.

Vihreä miesliike järjestää Eduskunnan Kansalaisinfossa 7.4. klo 14 – 15.30 tilaisuuden, jossa armeijamallia avataan tarkemmin konkreettisten lukujen avulla. Tervetuloa!

Maanpuolustus kokonaan uusiksi?

Tilaisuudessa Vihreä miesliike esittää tarkat laskelmat yksityiskohtaisesta mallista Suomen maanpuolustuksen järjestämiseksi. Malli perustuu Vihreän miesliikkeen joulukuussa julkaisemaan armeijakannanottoon (http://www.vihreamiesliike.fi/?p=14).

Mallin esittelevät Vimilin pj. Jukka Relander sekä Vimilin armeijatyöryhmän vetäjä Jukka Jonninen. Kommenttipuheenvuoron esittävät kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Johanna Sumuvuori sekä erikoistutkija Joonas Sipilä Maanpuolustuskorkeakoulusta. Kommenttipuheenvuorojen jälkeen käydään paneelikeskustelu aiheesta. Tapahtuman puheenjohtajana toimii Aki Hyödynmaa.

Vihreän miesliikkeen armeijamallin perusajatuksena on siirtyminen vapaaehtoiseen ja sukupuolineutraaliin armeijaan siten, että laatu ja puolustustaso paranevat nykyistä pienemmin kustannuksin.

Tilaisuuden yhteydessä Vimili julkaisee tarkat tiedot mallistaan, siihen liittyvät laskelmat sekä oletukset, joihin laskelmat perustuvat.

Tervetuloa paraatimarssia paikalle kuulemaan onko malli Relander parempi kuin Cajander!

Tapahtuman facebook-sivut

Vihreä miesliike vastaa Vihreiden Naisten esittämään haasteeseen, jossa miesjärjestöjä pyydettiin toimimaan sen puolesta, että vanhemmuuden kustannukset jaettaisiin tasaisemmin ja vanhempainvapaiden osalta siirryttäisiin 5+5+5 malliin.

Kannatamme esitystä lämpimästi. Vihreän miesliikkeen tavoitteena on sukupuolten välinen tasa-arvo kaikilla elämänalueilla. Vanhemmuuden jakaminen äidin ja isän kesken mahdollisimman tasaisesti palvelee eri tavoin paitsi miehiä ja naisia, on myös lasten edun mukaista. Erityinen merkityksensä nykyistä tasaisemmin jakautuvilla vanhempainvapailla on lisäksi sateenkaariperheille, joiden perhemallit eivät oikein taivu nykyisen äiti-isä akselin mukaisesti.

Haastamme samalla Vihreät Naiset sekä kaikki muut naisjärjestöt toimimaan aktiivisesti sen puolesta, että tasa-arvolain uudeksi yksiselitteiseksi tavoitteeksi määriteltäisiin jo seuraavalla hallituskaudella sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen. Tavoitteenasettelun selkeyttäminen on mielestämme ainoa keino saada viranomaiset tiedostamaan, että myös miehet tarvitsevat tasa-arvoa ja että myös miesten tasa-arvo-ongelmien ratkaisemisen tulee kuulua tasa-arvopolitiikan tavoitteisiin.

Voimassa olevan lainsäädännön ongelmana on se, että tasa-arvolain perusteluissa on 1980-luvun puolivälissä esitetty, että tasa-arvolain tavoitteena on käytännössä lähes yksinomaan naisten aseman parantaminen. Tämä vanha perustelu ei velvoita viranomaisia toimimaan riittävän aktiivisesti sen puolesta, että myös miesten ongelmiin haettaisiin ratkaisuja tasa-arvopolitiikan, sukupuolitettujen tilastojen, tasa-arvosuunnitelmien ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen avulla.